Urheilijan sisäinen puhe ja siihen vaikuttaminen
Urheilupsykologin vastaanotolla urheilijan sisäinen puhe on yksi keskeisiä tarkastelun kohteita. Millaista sisäistä puhelua tai keskustelua urheilija käy itsekseen suorituksen aikana ja sitä ennen? Yleinen käsitys on, että tekemisen ydinkohtiin keskittyvä suoritusta ohjaava kannustavan sävyinen sisäinen puhe on suoritukselle eduksi.
Tarkastellaan hetki sisäistä puhetta sinänsä. Yleisesti hyväksytty ajatus on, että sisäinen puhe syntyy ulkoisen puheen, siis toisilta ihmisiltä kuullun ja omaksutun puheen kautta, oppiihan lapsi kielen vanhemmiltaan, sisariltaan tai muilta läheisiltään. Alkuun lapsi on kuuntelija ja oppii sitten äänne ja sana kerrallaan ilmaisemaan itse ajatuksiaan. Vanhempien ja toisten lasten käyttämät ilmaisut tulevat osaksi lapsen puhetta. Alkuun lapsen oma puhe on toisille puhumista tai ns. itsepuhetta (egocentric speech, selfspeech), jolloin lapsi esimerkiksi leikkiessään puhelee äänen. Itsepuhe on tuolloin usein toimintaa ohjaavaa tai selostavaa: ” Anna laittaa tämän paperin roskiin”. Hiljalleen itsepuhe siirtyy äänettömäksi sisäiseksi puheeksi. Sisäisellä puheella on siis vahva vuorovaikutuksellinen kehityskaari, kun alkuun toisten kanssa käytetty kieli muuttuu sisäisen ajattelun työkaluksi. Todennäköisesti monilla ilmaisuilla on myös autoritaarista ja tunnelatautunutta sisältöä, omaksuuhan lapsi puheen sitä enemmän osaavilta ja monasti itseään vanhemmilta läheisiltään. Lisäksi vielä mainittakoon, että sekä ulkoisen että sisäisen puheen yksi merkittävä tarkoitus on suunnata huomio tärkeäksi koettuihin asioihin. Tämä tapahtuu mm. silloin, kun ihmiset puhuvat toisilleen tai kun ihminen haluaa suunnata ajatuksensa tiettyyn asiaan tai antaa itselleen ohjeita.
Kun työskentelen urheilijan sisäisen puheen parissa, työskentelen ensiksi usein ns. ohjaavan puheen parissa. Millaisia ja minkä sävyisiä ohjeita urheilija antaa itselleen suorituksen aikana ja siihen valmistautuessaan? Tietääkö urheilija, mihin olisi tärkeätä suunnata huomionsa suorituksen aikana? Se, millaisia ohjeita tai kommentteja urheilijaa aiemmin ohjanneet valmentajat tai muut merkittävässä asemassa olleet henkilöt ovat tälle antaneet, on todennäköisesti vaikuttanut siihen, millaiseksi urheilijan sisäinen puhe on muodostunut.
Koska sisäisen puheen muodostumisessa on vahva sosiaalinen ja autoritaarinen sidos, sen muuttaminen uskottavasti ihan yksin voi olla vaikeaa. Valmentajan hyvät ohjeet suoritukseen ja henkiseenkin puoleen liittyen auttavat muuttamaan sis. puhetta, samoin kuin luottamuksellinen keskustelu ongelmista sopivalta tuntuvan henkilön kanssa ja yhdessä sovitut uudet sisäiset ilmaisut. Myös kirjallisuudesta voi olla apua sekä itsen ymmärtämisessä että uusien puheen sisältöjen opettelemisessa ja uskovat henkilöt saattavat löytää Raamatusta tai muista pyhistä teksteistä itselleen sopivia kannustavia jakeita osaksi sisästä puhettaan. Silti vuoropuhelun käyminen toisten ihmisten kanssa usein edesauttaa muutosta.
Kun ohjaava sisäinen puhe on saatu sellaiseksi, että se keskittyy suorituksen ydinkohtiin ja on sisällöltään kannustavaa, on syytä luoda katsaus myös muuhun sisäiseen ajatteluun, jos urheilijan vaikeudet eivät vielä hellitä. Monet henkilöt kokevat käyvänsä itsensä kanssa eräänlaista dialogia, jossa yhtäältä huomion kenttään tulvii erilaisia kehon viestejä, tunteita, epäilyksiä, huolenaiheita, huonoja tai hyviä uskomuksia yms. toisaalta rohkaisevaa ja ohjaavaa puhetta. Vesittävätkö esimerkiksi mieleen nousevat epäilykset tai huonot uskomukset kannustavan ohjaavan puheen viestejä? Jos on niin, että iso osa energiasta sitoutuu epäilyksiin ja huoliin, on syytä luoda katsaus tähän toiseen sisäisen puheen maailmaan. Millaisia uskomuksia tai epäilyksiä urheilijalla on? Perustuvatko ne tosiasioihin vai ovatko ne varhaisempiin kokemuksiin perustuvia uskomuksia, jotka eivät enää pidä paikkaansa tai eivät ehkä koskaan ole pitäneetkään vaan kyse onkin ollut lapsen mielessä muodostuneesta erilaisesta tulkinnasta kuin mitä esimerkiksi aikuinen on viestissään tarkoittanut. Voi olla hyvinkin vapauttavaa ymmärtää, ettei uskomus pidäkään enää paikkaansa vaan että kannustavan puheen saa todella uskoa!
Jos taas epäilykset ja huolenaiheet ovat realistisia, kannattaa miettiä, milloin on aika toimia huolien helpottamiseksi ja milloin taas on aika jättää ne taka-alalle ja keskittyä päivän muihin toimintoihin. Kaikki vaikeudet eivät myöskään ole aina henkilön itsensä ratkaistavissa, ja silloin normaaliin elämän jatkamiseen keskittyminen onkin ensiarvoista! Huolien helpottamista auttaa usein keskustelu niistä esim. valmentajan tai jonkun luottohenkilön kanssa. Kun urheilija saa uskoutua mieltään painavista asioista, syntyy mieleen usein tilaa uusille näkökulmille ja toiveikkaammalle mielelle sekä kyvylle keskittyä käsillä olevaan tehtävään.
Susanna Jääskeläinen, urheilupsykologi
Lähteitä:
Beck, Aaron T (1988): Cognitive Therapy of Depression – a Personal Reflection. Scottish Cultural Press. Great Britain
Lantolf, James P. & Gabriela Appel: Vygotskian approach of second language research. Aplex publishing corporation, Norwood, New Jersey (1994).
Towares, Alla V. (2010): Managing the Voices: Athlete Self-Talk as a dialogic Process. Journal of Language and Social Psyhology 29(3) 261-277.
Piaget, Jean: Lapsi maailmansa rakentajana, WSOY, Juva 1988.
De Guerrero, Maria C.M.(2004): Early stages of L2 inner speech development: what verbal reports suggest.